Pikainen puistopiknik

Pidin punkkaa nuorison suosimassa hostellissa Grassmarketin laidalla. Olin päättänyt jo etukäteen testata retkeilyvalmiuksiani ja otin sängyn parinkymmenen hengen sekadormista.Yllätyin itse hostellin rauhallisuudesta, mutta hostellin ulkopuolella humaltuneet polttariporukat ottivat keskiaikaisten kivitalojen akustiikasta kaiken irti. Sijainti olisi ollut täydellinen hummaamista silmällä pitäen, mutta takakireä aikataulu pienen aikaeron kanssa piti huolen siitä, ettei mopo lähtenyt keulimaan.

Kymmenen aikaa illalla olin valmis treffeille Nukkumatin kanssa. Jotta en olisi kaatunut sänkyyn jo ennen kuin naapuripetien aussikaverit ehtivät edes ulos iltariennoilleen, lähdin pienelle ilta(päivä)kävelylle. Uskottavuuteni oli tosin rapissut jo siinä vaiheessa, kun menin paljastamaan jätkille matkani pääkohteen: Gardening Scotland – tapahtuman. Kanssakämppääjät olivat tutustumassa aivan toisessa olomuodossa nautittaviin maatalouden tuotteisiin.

Piipahdin parissa kaupassa keräilemässä iltapalaeväät puistopiknikille ja kiersin muutaman ruutukaavakorttelin Edinburghin ”uudessa” kaupungissa. Jokseenkin sekopäinen suunnitelmani seuraavalle päivälle piti huolen, että hengästytti jo edellisenä iltana.

princes6 princes2 princes3Edustalla Waverley Bridge ja takana North Bridge, mutta missä vesi? Aina yhtä epäuskoinen olo, kun sitä vettä ei niiden siltojen alla olekkaan.

princes5 princes4

Piknikiä ei tarvinnut yksin viettää. Kansaa oli kerääntynyt puistoihin ottamaan aurinkoa.

andrewsMyös Edinburghin uudemmassa keskustassa sijaitseva St Andrew Square täyttyi perjantai-iltana.

 

Suuntimat sekaisin

Kömmittyäni junamatkan jälkeen Waverleyn asemalta takaisin maanpinnalle oli vastassa paahtava lämpö. Jotenkaan en ollut varautunut moiseen. Lämpö oli samanlaista kuin kotona loppukesästä.

Piipahdin läheisessä matkailupisteessä noutamassa kartan. Koko kaupunki oli myllerryksessä. Myöhemmin selvisi erinäisissäkin yhteyksissä, että kaupungin raitiotietä rakennettiin par’aikaa ja projektia pystyi vertamaan sujuvasti Sen pietarilaisen kirkon vaiheisiin.

Pyörähdin pari kertaa kannoillani ja lähdin reippailemaan kohti hostellia. Valinta oli osunut Budget Backpackersiin, koska sen tunnelmaa ja sijainti kehuttiin. (toimituksen huom. saattaisi olla, että tällä hetkellä valitsisin toisin).

Sujuvasti suunnistin kaupungin vilinässä. Olin painanut reitin mieleeni ja pistämättömällä tyylillä; pari korttelia ylös ja pari oikealle, huomasin pian olevani eksyksissä. Liekö kuumuus, jäytävä maantieporan pörinä tai kaupungin kauniit tornit hämänneet minua, mutta täysin tapojeni vastaisesti olin kävellyt täydellisen peilikuvan siitä todellisesta reitistä. Tosiasiassa olin mennyt sekaisin jo maan alla ja se ensimmäinen mielikuva siitä, miten kaupungin kuuluisi oikeasti maata kartalla, vaikutti lopulta kaikkiin matkapäiviin. Koko ajan oli tunne, että tämä ei nyt ole oikein.

Kuumuus, eksyneen hukkamailit, painava reppu, kaulassa killuva järkkäri, pari skottilaista ”mäen nyppylää” ja 10 tuntista päivää päätteellä pakertava, juuri kauden huipentumasta selvinnyt ihmisraato, oli kypsää haggisia. Ohjeita seuraamalla tämä on takuuvarma resepti.

Grassmarketille saapuessani oli tunne kuin paratiisin porteilla. Täydet terassit, siiderihanat ja ravintolat kutsuivat luokseen. Istahdin lähimpään nettikuppilaan ja sain ystävälliseltä omistajapariskunnalta hyvää palvelua ja ruokaa listan ulkopuolelta.

Ravittuna ja jalat maitohapoilla olin taas kartalla.

Scott monumentScott Monument on ensimmäinen nähtävyys, joka pistää silmään kun saapuu Edinburghiin junalla. Siinä kiteytyy hyvin Edinburgin goottilainen arkkitehtuuri.

princesTämä nousu on vasta alkusoittoa…

Kohti Alamaata

Kuten jo edellisessä bloggauksessa paljastin, ensimmäinen hostelliyö Lontoossa oli tuskainen, mutta onneksi lyhyt. Olin jo koto Suomessa ostanut edestakaisen junalipun Edinburghiin ja ollakseni varmasti ajoissa paikalla lähdin kävelemään kohti juna-asemaa heti aamuvarhaisella. Halusin myös jaloitella ja katsella Lontoon katuja ennen pitkää junamatkaa.

King’s Crossin rautatieasema on nähtävyys jo itsessään. Sisääntuloväylillä oli tyyliin sopivat steampunk-vaikutteiset nuolet.

KingscrossJa sisällä matkaajaa oli vastassa huima hyppy kuin kokonaan toiseen maailmaan.

Kingscross2Ja junaa odotetaan……………..

Kingscross3Koska lähtöön oli runsaasti aikaa, kävin hakemassa evästä läheisestä kaupasta ja kiertelin naapurustoa. Vastapäätä asemaa oli kuukausi aiemmin julkistettu huikeaa katutaidetta.

Euston roadMyöhästyin lähes junasta kaikesta ennakoinnista huolimatta kun en ottanut huomioon, että raidenumero VOI olla myös 0. Odotin vaan että koska se numero ilmestyy siihen ruudulle…

 

Heittovuoro

Aurinko paistaa risukasaan ja mitä näitä nyt on, siis sanontoja joita toistaa itselleen vaan selviytyäkseen seuraavaan koitokseen. Taivaankappaleiden ajautuessa sopivaan kulmaan, voi se heittovuoro osua omallekin kohdalle.

Elettiin vuoden 2012 toukokuun viimeistä päivää ja lentolippu poltteli passin välissä. Viimeisestä lomamatkasta oli kulunut kuusi vuotta. Kuusi vuotta oli pätkinyt menemään yrittämällä ja etenkin erehtymällä, pitkää päivää projektista toiseen. Vielä viikko takaperin olin tehnyt töitä sananmukaisesti kellon ympäri. Turun kakkosterminaalissa klo 11:30 aika pysähtyi, kun suljin työpuhelimen.

Puhelin oli kiinni tosin vain lennon ajan, mutta se merkitsi paljon enemmän.

Olin buukannut etukäteen punkkapaikan YHA Central hostellista. Hostelli olis siisti ja mukavalla paikalla, mutta ikkunaton huone pohjakerroksessa oli kuuma kuin kiirastuli – en valittanut. Suomen HI (silloinen Retkeilymajajärjestö) -hostellikorttia vilauttamalla sai sentään pari euroa alennusta.

Tavarat lokeroon dumpattuani suuntasin reilun kilometrin matkan Sohoon Lexington Streetille. Osaisin reitin vieläkin vaikka silmät kiinni. Olin kuolannut Mildredin menuuta läppärin näytöllä niin usein, etten tarvinnut tilaukseen paperista versiota ollenkaan – stir fried asian vegetables on muuten listalla edelleen.

Naapuripöydän hipsterihomopari oli suloinen ja esimerkkiä seuraten osasin laskua pyytäessa jo puhua sujuvaa lontoota – Bill, please! Todellinen metropolimeininki, näin jälkikäteen muistellen…

Ilma oli unelmien täyttymys, se harmaan sumuinen Lontoo ja Thamesjoki.

Lontoo1

Pala palalta!

Olen ikäni unelmoinut matkustamisesta ja ulkomailla asumisesta. Huomasin täyttäessäni 35-vuotta, että en niitä unelmiani ollut pahemmin seurannut. Aloitin suunnittelemaan irtiottoa, vuosi ulkomailla, puolivuotta matkustellessa. Tutkailin eri vaihtoehtoja, erilaisia järjestöjä, vapaaehtoistyötä ja laskin budjetteja. Lopulta keräilin pitämättömiä ylityövapaita ja vuosilomia ja sain kasaan kolmen kuukauden loman.

Kolme kuukautta on kuitenkin pitkä aika, sen aikana ehtisin pallon ympäri – tuumasin ja siitä se sitten lähti. Koska vaatimattomuus ei ole hyveeni, suunnitelmani oli pompöösi, Lontoo – New York – San Francisco – Havaiji – Uusi-Seelanti – Australia. Ihan pala kakkua, no tarkemmin maistaisin ihan kaikkia paloja yhdeltä istumalta. Matkaan oli tarkoitus lähteä vuoden 2012 syksyllä.

edinburgh2

Tammikuussa 2012 sain idean tehdä pienen koeponnistuksen ja buukkasin itselleni matkan. Lähdin kesäkuun alussa, pienen budjetin lomaa ja työtä yhdistävälle, vajaan viikon matkalle Lontoon kautta Edinburghiin. Ja kaikki muuttui…